Olen muutakin kuin masu

En ole (raskaus)mahakuvien suuri fani. Tykkään kytätä toisten masuja, mutta omasta masusta en mielellään laita nettiin kuvasaastetta. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Hiukan joutui pötsiä pömpöttämään, että sain omaa silmää miellyttävän pallon pikkumyy-mukin alle.

Pakko myöntää, että ensimmäisessä raskaudessa en osannut nauttia pyöristyvästä mahasta, enkä varsinkaan sitä kommentoivista ihmisistä (vaikka vakiolause tuntuikin olevan "voi miten ihanan pieni!"). Vielä enemmän vihasin masunlääppijöitä. Ystävien masutaputtelut luvalla oli ok, mutta sukulaistanttojen "ah-ihana-maha-tulen-tähän-hiukan-hinkaamaan-nyt-toivottavasti-ei-haittaa"-hyökkäykset meinasivat saada aikaan otsasuonen repeämisen.

Toisessa raskaudessa masu pullistui esiin hiukan aiemmin, saaden taas aikaan ihmettelyjen tulvan ("hui kamala, miten iso!! Paljon isompi kuin viimeksi!!"). Hermo meinasi pamahtaa, koska tiesin ettei maha edes ollut mitenkään poikkeuksellisen iso, kasvoi nätisti keskikäyrän alapuolella.
(Neuvolassa mitataan mahan kasvua, koska kaikesta pitää olla kasvukäyrä..)

Nyt kolmannella kerralla nautin täysillä masustani (joka kuulemma on "vielä isompi kuin viimeksi!", vaikka niitten neuvolan käyrien mukaan kasvaakin alakäyrällä.) Tykkään siitä, että kaikki vaatteet näyttävät hyvältä päälläni, masua ei tarvitse imeä sisäänpäin ja näytän naiselliselta.

Tiellähän tämä alkaa hiukan olla. Auton ovesta ei enää pääsen ulos, jos auto on parkkeerattu liian lähelle naapurin kaaraa, eikä vessan ovesta mahdu enää sisään jos koko muu perhe pelaa vessan oven edessä "lintupossupeliä". Varpaankynnet pystyn sentään itse lakkaamaan ja omat kengätkin saan itse jalkaani. Luulen että pötsiä tulee vielä ikävä...

Ainiin! Sitten vielä se pikkujuttu, jonka takia päätin tehdä tässä masukuvasaasteasiassa poikkeuksen! Tahdoin kertoa, että olen muutakin kuin masu. Elämääni kuuluu muutakin kuin tämä raskaus ja minusta olisi kiva puhua ihmisten kanssa muistakin asioista, kuin siitä "miten masussa jaksellaan", "onko se tyttö vai poika" tai "vieläkö oksettaa". (Vastaukset edellisiin: masussa jaksellaan hyvin, sukupuoli selvinnee seuraavan kuukauden sisään ja kyllä, edelleen pitää lähes päivittäin oksentaa.)

Perheeseeni kuuluu muitakin kuin minä ja masu, tykkään kertoa myös heidän kuulumisiaan, luen  kirjoja, katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia, joista puhun mielelläni, seuraan myös uutisia ja osaan keskustella päivän politiikastakin suhteellisen järkevästi. Myös aivoton höpöttely kavereitten kanssa on kivaa! Ihan heti ei siis puheenaiheiden pitäisi loppua kesken. Toki jos sinulla on jotain sydämelläsi, kuuntelen myös mielelläni ajatuksiasi!

Rauhaa.