Kakkutikkarit

Oli pakko kokeilla...

Oon varmaan taas vähän jälkijunassa, kun löysin kakkutikkarit vasta nyt.

Oli erittäin helppo tehdä ja täyttävää syödä. 

Suosittelen!

Olen muutakin kuin masu

En ole (raskaus)mahakuvien suuri fani. Tykkään kytätä toisten masuja, mutta omasta masusta en mielellään laita nettiin kuvasaastetta. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Hiukan joutui pötsiä pömpöttämään, että sain omaa silmää miellyttävän pallon pikkumyy-mukin alle.

Pakko myöntää, että ensimmäisessä raskaudessa en osannut nauttia pyöristyvästä mahasta, enkä varsinkaan sitä kommentoivista ihmisistä (vaikka vakiolause tuntuikin olevan "voi miten ihanan pieni!"). Vielä enemmän vihasin masunlääppijöitä. Ystävien masutaputtelut luvalla oli ok, mutta sukulaistanttojen "ah-ihana-maha-tulen-tähän-hiukan-hinkaamaan-nyt-toivottavasti-ei-haittaa"-hyökkäykset meinasivat saada aikaan otsasuonen repeämisen.

Toisessa raskaudessa masu pullistui esiin hiukan aiemmin, saaden taas aikaan ihmettelyjen tulvan ("hui kamala, miten iso!! Paljon isompi kuin viimeksi!!"). Hermo meinasi pamahtaa, koska tiesin ettei maha edes ollut mitenkään poikkeuksellisen iso, kasvoi nätisti keskikäyrän alapuolella.
(Neuvolassa mitataan mahan kasvua, koska kaikesta pitää olla kasvukäyrä..)

Nyt kolmannella kerralla nautin täysillä masustani (joka kuulemma on "vielä isompi kuin viimeksi!", vaikka niitten neuvolan käyrien mukaan kasvaakin alakäyrällä.) Tykkään siitä, että kaikki vaatteet näyttävät hyvältä päälläni, masua ei tarvitse imeä sisäänpäin ja näytän naiselliselta.

Tiellähän tämä alkaa hiukan olla. Auton ovesta ei enää pääsen ulos, jos auto on parkkeerattu liian lähelle naapurin kaaraa, eikä vessan ovesta mahdu enää sisään jos koko muu perhe pelaa vessan oven edessä "lintupossupeliä". Varpaankynnet pystyn sentään itse lakkaamaan ja omat kengätkin saan itse jalkaani. Luulen että pötsiä tulee vielä ikävä...

Ainiin! Sitten vielä se pikkujuttu, jonka takia päätin tehdä tässä masukuvasaasteasiassa poikkeuksen! Tahdoin kertoa, että olen muutakin kuin masu. Elämääni kuuluu muutakin kuin tämä raskaus ja minusta olisi kiva puhua ihmisten kanssa muistakin asioista, kuin siitä "miten masussa jaksellaan", "onko se tyttö vai poika" tai "vieläkö oksettaa". (Vastaukset edellisiin: masussa jaksellaan hyvin, sukupuoli selvinnee seuraavan kuukauden sisään ja kyllä, edelleen pitää lähes päivittäin oksentaa.)

Perheeseeni kuuluu muitakin kuin minä ja masu, tykkään kertoa myös heidän kuulumisiaan, luen  kirjoja, katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia, joista puhun mielelläni, seuraan myös uutisia ja osaan keskustella päivän politiikastakin suhteellisen järkevästi. Myös aivoton höpöttely kavereitten kanssa on kivaa! Ihan heti ei siis puheenaiheiden pitäisi loppua kesken. Toki jos sinulla on jotain sydämelläsi, kuuntelen myös mielelläni ajatuksiasi!

Rauhaa.

Ale-shoppailua

Kävin eilen kaupungilla ale-hintojen perässä. Tärkeintä oli löytää uudet kävelykengät viime viikolla hajonneiden, monta vuotta urhoollisesti palvelleiden kenkien tilalle. Jouduin lompsimaan kaupungille nolosti "puistokengissäni". Siis lenkkareissa, joita käytän vain tyttöjen kanssa puistoillessa...
jos silloinkaan.

Valmistauduin kenkäshoppailuun huolella tutkimalla netissä tarjontaa etukäteen. Tiesin jo valmiiksi, että haluan El Naturalistat. Ennestään omistan kyseiseltä merkiltä talvikengät ja korkkarit, ja tiesin, että näitten lesti sopii passelisti mun aku ankka -räpylään.

Nämä kengät sitten lähti kaupungilta mun mukaan. Lähdin ostamaan punaisia kenkiä, mutta jotenkin nämä "syksyn väriset" kengät vietteli mut siellä kenkähyllyllä. Samaa olisi toki ollut myös punasävyisenä. Hinnasta tippui useampi kymppi, joten kerrankin vanhat kengät osasivat hajota sopivaan aikaan!

Oon ihan sanaton näitten kenkien ihanuuden edessä!

Postipäivä!

Arvatkaa mitä posti toi eilen mukanaan?!

Arvatkaa kenen loppukesä menee leipessa?

Ristiäistarjoilutkin tuli eilen jo suunniteltua!

Vuodet vieriä saa

Syvennyt kiireisiis
vain puoliksi kuulet
mitä haaveilen.

Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen.

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut.

"Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?"

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa.

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet.

Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet.

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa.

-Juha Tapio-

Aamutee Jumalan kanssa

Olen koulutukseltani sosionomi ja kirkon nuorisotyönohjaaja. Olen kolunnut ripareita kesäisin 15-vuotiaasta saakka, aina vuoteen 2008. Kesällä 2009 olikin jo muuta tekemistä kotona kakkavaippojen ja maitotankkausten muodossa.

Kesäiset rippikoulut ovat koulutukseni paras asia. Kesällä voin henkisesti ja hengellisesti paremmin, kuin muina vuoden aikoina. Uskon että nämä kaksi, henkinen ja hengellinen hyvinvointi, kulkevat käsi kädessä. Kesällä, riparilla, omaa Jumalasuhdettaan tulee hoidettua paremmin, kuin tavallisessa arjessa. Arjessa hiljentyminen tuntuu jotenkin jähmeältä, eikä sille meinaa löytää aikaa. Aamulla on liian kiire, ja illalla jo väsyttää.

Kesälomaa on takana 1,5 viikkoa ja riparifiilikset puskevat pintaan. En sentään ole rakentanut nuotiota takapihalle, ja laulele ringissä perheeni kanssa Tilkkutäkkiä, Evankeliumia (MIKSI?!) ja Vuorilaulua. 

Kaivoin kirjahyllystäni Martin Lönnebon kirjoittaman Raamatun helmet -kirjan, jossa on kymmeneksi viikoksi, jokaiselle päivälle, oma pieni hartautensa. Jo nyt olo tuntuu tasapainoisemmalta, seinät eivät kaadu päälle, kuten ennen loman alkua. Ja kummallista kyllä, sen 15:n minuutin löytäminen päivässä, ei ole temppu eikä mikään!

Tänä aamuna nukuin ensin pitkään, söin aamupalan ja suukotin perheeni, ennen kuin lähetin heidät Prismaan. Itse napsautin vedenkeittimen päälle, valitsin lempiteeni ja istahdin sohvalle rukoushelminauhan ja teemukin kanssa. Aamutee Jumalan kanssa oli täydellinen päivän avaus.

Siivouspäivä

Tänään oli siivouspäivä. Ei siis siivoiltu niska limassa, vaan laitettiin takapiha kesäkuntoon ulkoilun lomassa. Terassilta pestiin siitepölyt pois (lapsityövoimaakin saatettiin käyttää..)

Terassikalusteet pestiin ja jynssättiin siitepölystä ja niiden ruuveja kiristeltiin.

 

 Hiekkalaatikolla oli hiljaista...

Romulaatikko on edelleen täynnä mysteereitä.

Sadevesikaivoakin piti vähän tutkia.

 Kesäkukista nypittiin nahistuneet yksilöt kompostiin.

Nyt, kun takapihan oven avaa, ainut sieraimiin leviä tuoksu ei olekaan peräisin naapurin lannotteista, vaan siihen sekoittuu mäntysuovan kesäinen tuoksu!