Aamutee Jumalan kanssa

Olen koulutukseltani sosionomi ja kirkon nuorisotyönohjaaja. Olen kolunnut ripareita kesäisin 15-vuotiaasta saakka, aina vuoteen 2008. Kesällä 2009 olikin jo muuta tekemistä kotona kakkavaippojen ja maitotankkausten muodossa.

Kesäiset rippikoulut ovat koulutukseni paras asia. Kesällä voin henkisesti ja hengellisesti paremmin, kuin muina vuoden aikoina. Uskon että nämä kaksi, henkinen ja hengellinen hyvinvointi, kulkevat käsi kädessä. Kesällä, riparilla, omaa Jumalasuhdettaan tulee hoidettua paremmin, kuin tavallisessa arjessa. Arjessa hiljentyminen tuntuu jotenkin jähmeältä, eikä sille meinaa löytää aikaa. Aamulla on liian kiire, ja illalla jo väsyttää.

Kesälomaa on takana 1,5 viikkoa ja riparifiilikset puskevat pintaan. En sentään ole rakentanut nuotiota takapihalle, ja laulele ringissä perheeni kanssa Tilkkutäkkiä, Evankeliumia (MIKSI?!) ja Vuorilaulua. 

Kaivoin kirjahyllystäni Martin Lönnebon kirjoittaman Raamatun helmet -kirjan, jossa on kymmeneksi viikoksi, jokaiselle päivälle, oma pieni hartautensa. Jo nyt olo tuntuu tasapainoisemmalta, seinät eivät kaadu päälle, kuten ennen loman alkua. Ja kummallista kyllä, sen 15:n minuutin löytäminen päivässä, ei ole temppu eikä mikään!

Tänä aamuna nukuin ensin pitkään, söin aamupalan ja suukotin perheeni, ennen kuin lähetin heidät Prismaan. Itse napsautin vedenkeittimen päälle, valitsin lempiteeni ja istahdin sohvalle rukoushelminauhan ja teemukin kanssa. Aamutee Jumalan kanssa oli täydellinen päivän avaus.