tiistai 25. lokakuuta 2011

Loma!

Open vaimona olemisessa parasta on ehkä lomat! toiseksi parhaana tulee järjetön suklaan määrä joulujuhlan jälkeisinä päivinä. Enkä nyt tarkoita tätä niin että parasta juuri minun mieheni vaimona olemisessa olisi lomat ja suklaa. 

Opettajalla vaan on siitä(kin) erilainen työ, että tiettyinä aikoina on lomaa, ja yleensä melko runsaasti! Kesäloman kymmenen viikkoa nyt on sellaista mannaa että ei sitä passaa tähän aikaan vuodesta edes ajatella, mutta ei syyslomakaan ihan mäntti juttu ole. (Puhumattakaan joululomasta ja hiihtolomasta..) Nämä lomaviikot siellä täällä tuovat keveyttä myös kotiäidin arkeen. Eihän se loma kotiäidillä ihan samanlaista ole kuin lapsista haaveilevalla opiskelijalla, mutta silti miellyttävää aikaa. Omaa arkeani se ainakin pilkkoo, ja miehen oleminen kotona tuo mulle mahdollisuuden tehdä asioita, joita en tavallisesti ehdi. 

Lähestyvän loman kunniaksi lainasin viime viikolla kirjastosta kolme kirjaa:


Kaksi ensimmäistä kirjaa taitaa kyllä jäädä vielä vain ihasteltaviksi, aikaa ompeluun kun ei tunnu löytyvän. Tyttöjen unien aikaan en voi ommella kun saumurin ja ompelukoneen louskutus häiritsee ainakin isompaa (vaikka omasta lapsuudesta ompelukoneen ääni myöhään illalla on yksi rakkaimmista muistoista!) Neulekirja sen sijaan pääsi jo käyttöön ja jotain on jo valmistumassa pukin konttiin!

Huomenna alkaa loman paras osa! Lähdetään katsomaan ystäviä entiseen kotikaupunkiin ja sitä kautta mökille rakkaittewn ihmisten kanssa. Saatan ehkä poiketa myös parissa lankakaupassa, täällä maalla kun ei lankapalveluita saa kuin Novitalta.

LOMALOMALOMA!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tekniikan ihmelapsi vs. teknologian hyökkäys

Meidän kotona jyllää joku teknisiä vempaimia tuhoava pöpö. Ensin meni kuivausrumpu. Se alkoi oireilla jo alkukesästä ja nyt viime viikolla luovutimme taiston. Ennen luopumista kodinkonekorjaaja oli käynyt katsomassa kuivausrumpua meillä kotona kolmesti ja kone oli käynyt liikkeessä kerran. 

Tietokonekin on temppuillut jo jonkin aikaa, ja kun takuuaika alkoi lähetä loppuaan, päätettiin ottaa härkää sarvista ja käyttää kone huollossa. Nyt raukka on huollossa kolmatta kertaa parin kuukauden sisällä. Neljättä kertaa ei tule, koska siinä vaiheessa olemme oikeutettuja saamaan uuden koneen (jonka kanssa saman rumban saa epäilemättä alkaa alusta..)

Myös tallentava digiboksi on vainonnut meitä vioillaan jo melko pitkän tovin. Se tallentaa välillä mitä sattuu, miltä kanavalta sattuu, ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että se päivittää kanavansa useita kertoja kuukauden aikana. Aina ilman minkäänlaista varoitusta. Ihan kiva juttu noin muuten, mutta jos tallentavaan laitteeseen on sijoitettu tukku rahaa, olisi melko toivottavaa, että kone tallentaisi tarkoitettuja ohjelmia. Tänään digiboksi taisi tiltata lopullisesti ja kadotti KAIKKI kanavansa, eikä löydä niistä enää ainuttakaan! Onneksi television digivastaanotin kuitenkin toimii. *raivokasta puiden koputtelua*

Pesukoneen ongelmien kanssa ollaan painittu tämä syksy. Kone on suhteellisen uusi, vasta helmikuussa ostettu. Luulisi että kone pesisi pyykkiä esimerkiksi lupaamansa 6kg tai edes hiukan pienempia 5kg -koneellisia. Mitä vielä! Kone säästää vettä ja jättää pyykkeihin välillä isoja kuivia länttejä. Hajuista ja liasta en tällä kertaa edes aloita avautumaan. Korjaajasetä on käynyt kurkkaamassa pesukonettakin, mutta mitään varsinaista vikaa ei löytynyt. Saatiin kuitenkin suodattimeen uusi ehjä osa murtuneen tilalle. Ja kehotus pestä vajaita koneellisia. Se siis siitä energian säästämisestä...

Viime viikolla mikrokin käyttäytyi omituisesti, mutta ehkä on parempi ettei siitä kerrota sen enempää. Hajoaa kohta muuten ihan oikeasti.

PS. Jos jollain on tukuttain ylimääräistä rahaa, niin ne otetaan avosylin vastaan! 
PPS. Tämän postauksen tarjosi anoppi, joka antoi läppärin meille lainaan. En tiedä oliko se viisaasti tehty. Riski tekniikan tappavaan tautiin on olemassa. Toivotaan koneelle kuitenkin pitkää ja onnellista elämää!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Flunssapäivän top 3

Ärsyttävä nuha ja yskä on vainonnut meidän perhettä jo useamman viikon. Espanjan reissu vietettiin suhteellisen terveissä merkeissä, mutta nyt lomalta palattua flunssakin on palannut entistä ehompana. Välillä on päiviä, jolloin jo näyttää paremmalta, mutta seuraavana päivänä on vuorossa aimo annos takapakkia. Tänään räkäisimmän ja yskäisimmän perheenjäsenen tittelin itselleen on arvonnassa voittanut äiti. Voisin mainita tähän väliin pari sanasta kotiäitien saikkupäivistä, mutta jätän tällä kertaa väliin...

Flunssan kanssa pitää vaan elää. Joku kaunis päivä se on tiessään, mutta ennen sitä pitää löytää pahaat keinot selvitä sen syövereistä. Oma top3-listani on seuraavanlainen:

3: Villasukat. 
Ilman näitä ei meinaa terveenkään arjesta tulla mitään!



2: Sarvikuonokannu. 
Ideana ällöttävä. Toiminnaltaan varma ja loistava lääkeetön vaihtoehto!



1: Pikku Naisia -elokuva. 
Auttanut flunssassa (oksennustaudissa, sydänsuruissa, muuten vain kurjassa olossa...) jo vuosi kausia. Aina yhtä toimiva ja tehokas. Lapset päikkärille ja äiti sohvalle peittojen alle nyyhkyttämään Marchin perheen naisten elämän käänteitä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Eläinten syömisestä

Mulla on näköjään tapana ottaa reissuilleni mukaan "kevyttä lukemista". Muistan eräänkin riparin, jonne lähti mukaan Dietrich Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta. Parin viikon takaiselle Espanjan lomalle taas tarttui mukaan  Jonathan Saffran Foerin kirjoittama Eläinten syömisestä.  


Kirja oli ajatuksia herättävä ja suosittelen sitä kaikille joita edes vähän kiinnostaa mitä omalla lautasella on. Saati sitten omien lasten lautasella. Kirja ei vielä tehnyt minusta kasvissyöjää, mutta se auttoi kyseenalaistamaan lihansyönnin ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Näin sanoo lihamiehen tytär.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Minä

Tarvitsen paikan jonne kirjoittaa omia juttuja. 

Ei katsauksia ihanista lapsistani ja heidän oppimistaan uusista tempuista.

Ei pelkkää lätinää käsitöistä.

Joskus pitää  saada purkaa päänsisäistä maailmaa ja fiilistellä uutta kynsilakkaa.

Tämä on sen paikka.