Varaslähtö vappuun

Tänään oli upea, aurinoinen päivä. Sen kunniaksi meidän perhe lähti eväsretkelle. Tyttöjen osalta kulkuvälineenä oli uusi pyöräkärry, jossa meno maistui. Pienempi neitikin viihtyi, vaikka koeajolla ystävien pyöräkärryssä huuto oli sitä luokaa, että meinasin tehdä itsestäni ilmoituksen viranomaisille!

Eväänä oli, näin vapun kynnyksellä vastapaitettuja munkkeja ja kotitekoista simaa. 

Perheen nuorin jäsen sai nauttia munkinpalasensa pillimaidon kera.

Täydellinen kynsilakka ja uudet kumpparit

Vanhoista kumppareista tuli vedet sisälle. 

En tiedä johtuuko se niistä kahdeksasta (8) reiästä, jotka niissä on, vai jostain muusta...

Kaupassa olin isojen valintojen äärellä. Ostaisiko kuolettavan ihanat (punavalkopilkulliset) Ratian kumpparit, vai keltaiset Nokian Hait? Lopulta mukaan päätyivät keltaiset Hait, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne vanhat reikäiset kumpparit, olivat Ratiat ja kestivät suhtellisen ehjänä kuusi (6) vuotta. Nokian kumppareille mulla on isommat odotukset.

Värinä olisin tykännyt turkoosista enemmän, mutta niitä ei Prismassa enää ollut jäljellä (ja sieltä kumpparit piti ostaa tuplabonuksien perässä..). Ainoat turkoosit Hait oli kokoa 37, eikä minun 39:n kaviot niin pieniin ja siroihin kumppareihin mahdu!

Ennen asuntoesittelyä piti vielä vähän aikaa pyöriä kaupungilla aikaa tapaamassa, ja sattumalta löysin viidentoista (15) vuoden  etsimisen jälkeen, vihdoin täydellisen väristä oranssia kynsilakkaa! Lumene Natural Code -kynsilakat on mun uusia lemppareita!

Ruisleipä

Nyt aion paljastaa salaisuuden. Ruisleipää on helppoa leipoa itse, omassa kodissa, ilman leivinuunia ja ihan tavallisesta keittiöstä löytyvillä, ihan tavallisilla välineillä. Noniin, siinä se tuli.

En tiedä kuka alunperin on keksinyt levittää myyttiä, jonka mukaan ruisleipä olisi vaikea leivottava, mutta kovin sitkeään se tuntuu asettuneen ihmisten mieleen. Itsekin elin samassa harhassa vielä vuosi sitten, kunnes pitkän, monia vuosia kestäneen harkinnan jälkeen päätin kokeilla ("eihän se voi ihan mahdotonta olla, jos kerran Kotiruokaa-kirjassakin on ohje!") Nyt jälkeenpäin olen harmitellut, miksen kokeillut aiemmin ("nokun ei mulla oo sitä hapatinta..")

Tässä ruisleivänleipomisprosessi vaihe vaiheelta kuvien kera:

Torstai-iltana alkoi tehdä mieli ruisleipää. Ei Ruispaloja, vaan ihan oikeaa ruisleipää. Kaivoin kaapista ruisjauhot, otin hanasta vettä ja pengoin pakastimen perältä edelliseltä leipomiskerralta jemmaan nostetun taikinanpalan. 

1 litra vettä

1 litra ruisjauhoja

Hapatin (eli taikinan palanen)

Jos hapatinta ei ole, voi kaupasta ostetusta ruislimpusta murentaa pari (kuoretonta) viipaletta veteen. Seuraavalla leipomiskerralla sinulla on jo hapatin!

Vesi, jauhot ja hapatin sekoitetaan keskenään. 

Jotkut käyttävät puuhaarukkaa, itse tykkään enemmän kierrevatkaimesta.

Taikina jätetään seisomaan liinalla peitettynä...

..kunnes se näyttää tältä! (Alempi kuva)

Näiden kahden kuvan välillä on noin vuorokausi.

Kauemminkin taikina saa käydä. Riippuu ihan leipojan omista mieltymyksistä.

Itse en enää uskaltanut antaa taikinan elää omaa elämäänsä, koska oli perjantai-ilta ja olin melko varma, että lauantai aamuun mennessä taikina on kiivennyt astiasta ulos!

Tässä vaiheessa lisäsin kuplivaan taikinaan kaksi desiä ruisjauhoja ja laitoin taikinan vielä pariksi tunniksi liinan alle odottelemaan jatkotoimenpiteitä.

(Kotiruokaa -kirja käytti tästä nimitystä "taikinan elvytys".)

Suunnilleen kahden tunnin päästä, kun tytöt oli saatu sänkyihinsä, alkoi taikinan työstäminen. 

 Alunperin käyttämäni ohjeen mukaan ruisjauhoja kuluu taikinaan, sen ensimmäisen työvaiheen litran lisäksi, 1,5 litraa. Eiliseen taikinaan kului 1,3 litraa. 

Sämpylä- ja pullataikinaa tehdessä käsituntuma kertoo milloin taikina on valmista, mutta ruisleipätaikinassa luotan ennemmin korvaan. Kun taikina nitisee, on aika lopettaa vaivaaminen.

Tässä välissä taikina saa kohota 1,5 kertaiseksi.

Sitten se kauhotaan neljäksi yhtä suureksi keoksi uunipellille.

Keot jauhotetaan pienellä määrällä ruisjauhoa (niin ettei käsi tartu kiinni) ja muotoillaan sopiviksi pyöreiksi lituskoiksi. Sitten ne peitellään liinalla ja annetaan kohota.

Nämä ruisleivät olisivat saaneet kohota vielä tovin, mutta uni alkoi jo painaa, enkä malttanut tuntia kauempaa odotella. Tein leipien keskelle reiät pyöreällä objektilla (jos välttämättä halusit tietää, niin kyseessä oli Aventin rintapumpun ja tuttipullon välinen osa, uskoisin myös, että sopivan kokoinen lasi tai muki ajaa saman asian). 

Reikäleipiä taikinasta  tuli neljä kappaletta, ja yhden keskustan nappasin minigrip-pussiin hapatteeksi, seuraavaa ruisleivän leipomista varten.

Koska olin hätähousu ja halusin jo päästä nukkumaan, päätin paistaa kaikki neljä leipää (eli kaksi pellillistä) samalla kertaa. Tässä tuli oivaan käyttöön meidän uunin kiertoilma -ominaisuus. Myös ihan tavallisella uunilla saa yhtä hyvät (ellei jopa paremmat?) leivät aikaiseksi!

Uunin paistolämpötila oli n. 200-225 astetta ja leivät saivat olla uunissa 35 minuuttia.

Suunnilleen paistoajan puolessa välissä käänsin pellit ympäri ja vaihdoin niiden paikkoja päittäin.

Ennen nukkumaan menoa oli pakko napata vielä vastapaistetusta reikäleivän keskustasta maistiainen. Asiaan kuuluvasti, runsaalla oivariinikerroksella. Nam! 

Ps. Jos jollain ystävällä ruisleivän leipominen on siitä hapattimesta kiinni, niin vinkaa toki minulle. Eiköhän seuraavalla leipomiskerralla sinullekin saada oma hapatin!

Lohtusuklaata

Hei, olen Lilli-Marjukka ja olen lohtusyöjä.

Varmasti jokaisella on joskus päiviä, kun asiat tuntuvat kaatuvan päälle, eikä mistään tule mitään? Minulla oli sellainen päivä eilen, jähmeän maanatain kunniaksi.

Tänään seinät tuntuvat myös kaatuvan päälle ja taivaskin sataa niskaan.

Onneksi on suklaata! Paljon!

Eilen jo havaitsin, että meiltä löytyy kaapista ehkä turhan kattavasti suklaata. Löytyy sitä ihan perus Tobleronea, Fazerin sinistä (varmaan neljä levyä!) ja taloussuklaata. Eilen oli myös Fazerinaa, mutta se kyllä pääsi eilisissä tunteenpuuskahduksissa jo loppumaan.

Nyt kun tytöt nukkuvat päikkäreitä, on äidin aika hipsiä television ääreen katsomaan eilistä Ally McBealia ja nauttimaan pari palaa suklaata ja kuppi vastakeitettyä kahvia!

Ylitulkitkaapa tätä!

Koska kirpparilöydöt aiheuttivat sellaisen ylitulkintaryöpyn etenkin facebookin chatin puolella, niin kerronpa täällä vielä minkä värisiä lankoja ostin tulokkaan vaatteita varten muutamia päiviä sitten.

Tämä ei ollut uusi juttu Jämälankalaatikon lukijoille.

Menikö pää sekaisin? ;)

Lystisunnuntai

Tänään oli kaikin puolin lysti sunnuntai. Aamupäivällä ulkoiltiin koko perheen voimin ja ihailtiin lähes lumetonta pihaa. Takapihalla on vielä kinoksia talven lumitöiden jäljiltä, mutta hiekkalaatikko on jo kaivettu lumen alta esiin. Ehkä ensi viikolla voi heittäytyä jo ihan hurjaksi ja kaivaa pihakalusteet pressun alta ja ulkoilla kirjan ja kahvin kanssa samalla, kun tytöt kilpailee siitä, kumpi ehtii syödä enemmän hiekkaa hiekkalaatikosta!

Iltapäivällä, päikkäreitten jälkeen syötiin pannukakkua kermavaahdolla ja hillolla. Oli namia! Pitihän sitä pannaria tehdä, kun lounaaksikin syötiin hernekeittoa (joka tehtiin alusta alkaen itse! Herneet illalla likoamaan ja...) Suurin lysti alkoi pannarin jälkeen, kun suuntasimme Valkealatalolle MLL:n Etelä-Valkealan paikallisyhdistyksen järjestämään Lystisunnuntai-tapahtumaan.

Oma lempparini tapahtumassa oli kirppis. Tein sieltä (mielestäni) erinomaisia löytöjä.

Vanuhaalari 2007 vuoden äitiyspakkauksesta, kolmet puolipotkarit, yhdet housut, kypärämyssy, pitkähihainen traktoribody, lyhythihainen Virkkuukoukkusen (Hurmuri heebo-)body ja ruskea kypärämyssy, koko setti alle kahdella eurolla. Uskallan väittää, että vanuhaalaria, vihreitä puolipotkareita ja traktori-bodyä ei ole kertaakaan pidetty!

Löytöjen värimailmasta on turha tehdä pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä tulokkaan sukupuolesta. Pieniä pinkkejä vaatteita meillä on (jostain syystä) kaapit ja laatikot täynnä, mutta neutraalimmat (ja "poikien") värit puuttuvat kaapista lähes kokonaan. Jos Myrtti osoittautuu pojaksi, löytyy meiltä pojallekin sopivaa vaatetta. Mikäli Myrtti taas on samaa merkkiä siskojensa kanssa, päätyvät käyttöön kaikki muut tänään tehdyt löydöt, paitsi Hurmuri heebo-body, joka pääsee lahjaksi jollekin ihanalle, pienelle pojalle.

 Päivällisellä tyhjennettiin jääkaappi viikon aikana kertyneistä jämistä, ja tehtiin lämpimiä voileipiä. Miksei aina voisi olla (lysti)sunnuntai?

Makkarin tapetti

Lupasin toisaalla napata kuvan meidän makuhuoneen tapetista.

Lukuisten kuvausyritysten jälkeen totesin että meidän vanhahtavalla pikkukameralla, jonka akku on tuhannen päreinä ja linssi naarmuissa ja kuolassa, on hyvin haastavaa saada hyvää kuvaa valoisassa makkarissa. Laitoin sälekaihtimetkin kiinni, mutta eipä tuo valon määrään vaikuttanut.

Kuvaa klikkamalla saat sen näkymään suurempana!

Tässä siis kuva meidän makuhuoneesta, pääosassa koivutapetti. Tapetti on vain yhdellä seinällä, loput seinät on maalattu maalarinvalkoisella. Ikkuna on samalla seinällä kuvassa näkyvän lapun kanssa. Verhot ovat jääneet ripustamatta, eikä niitä enää viitsi ripustaa, kun tästä kodista toivottavasti kesällä muutetaan pois.

Seinällä näkyvä hylly on miehen nikkaroima, samoin yöpöydät. Turha urkkia ja kurkkia kirjoja hyllystä, ette saa kuitenkaan niistä selvää. (Alempi on Emily Brontën Hymiseva Harju ja ylempi  Richard Yatesin Revolutionary Road. Twilight-sarjan kirjat piilotin yöpöydän alle.)

Mattoja ei tässä kuvassa näy, mutta ovat mallia räsy ja väriltään valko-mustat.
Mielestäni hyvin koivumaiset.

Lyhyt pääsiäispläjäys

Meidän pääsiäisestä on vain vähän kuvia, mutta muutamia juttuja haluan silti jakaa.

Jotkut ihmiset syövät elääkseen, itse kuulun niihin, jotka elävät syödäkseen. Pahaa ruokaa ei kannata syödä ja hyvä mieli tulee kun saa jotain oikein herkullista nassuunsa ja massuunsa. Erityisesti herkut ovat lähellä sydäntäni! Herkkuaarteet löydän lähes poikkeuksetta Kinuskikissalta, kuten nämäkin maapähkinävoimuffinsit.

 

Pääsiäisenä syötiin myös kevyen raikasta jugurttikakkua, mutta kuva siitä on vielä matkalla...

Rairuohot laitettiin asiaan kuuluvasti kasvamaan jo ennen Palmusunnuntaita, ja ne kasvoivat ylipitkiksi ja erittäin hävyttömän näköiseksi jo ennen  Pitkäperjantaita. Niistä ei siis ole kuvia. Kuvia ei ole myöskään niistä ihanan keltaisista pikkutipu-koristeista, jotka muuttivat muotoaan vuosikkaan pikkuneidin käsittelyssä. Pulskista tipuista tuli pitkiä, hoikkia ja erittäin kuolaisia!

Etupihan portaille, vanhaan peltiseen kastelukannuun, löytyi pajun oksia miehen työmatkan varrelta. Hiukan pelotti, miten paperiset koristemunat kestävät tuulta ja räntää, mutta hyvin näyttivät pärjäävän. Pari askelmaa alempana näkyy reppanat narsissit, joiden kukkia ei näy vieläkään. Pitäisiköhän ne nostaa pariksi päiväksi sisälle..?

Loppuun vielä ihana pikkunoita, joka roikkui pääsiäisenä meidän oven pielessä. Tekisi mieli sanoa, että itse olen noidan tehnyt, mutta se olisi vale. Olen pohjattoman kateellinen sille ihmiselle, joka on keksinyt askarrella näin hulvattoman hauskan koristeen. Sain noidan pääsiäislahjaksi äidiltäni, joka oli ostanut sen työkaveriltaan. En teidä oliko työkaveri väsäillyt noitia yön pimeinä tunteina, vai kentie joku hänen tuttunsa. Hieno se on silti!

Rauhallista ja siunattua pääsiäistä!

Rakas

Tänä aamuna heräsin huomattavasti aikaisemmin kuin yleensä. Herätyskello soi 6.00, eli aivan liian aikaisin, jos minulta kysytään. Aikainen herääminen oli kyllä jokaisen haukotuksen arvoinen! Äitiyspolin ultrasta saatiin muistoksi kuva meidän pienimmästä rakkaasta.

Kaikki näytti juuri siltä kuin pitikin <3

Loppukesää odotellessa!