keskiviikko 16. marraskuuta 2011

kAHvi

Suhteeni kahviin on monimutkainen. Opettelin kahvin juonnin lukiossa, koska se oli sosiaalisesti kannattavaa. En niinkään pitänyt mausta, mutta seurasta sitäkin enemmän. Nyttemmin olen tarkka kahvin mausta, enkä ole valmis juomaan pahaa kahvia edes hyvässä seurassa. Kaameimmat kahvit top 3 näyttää tältä:

3. Lähkärin kahvi. Vietin elämästäni n. 4kuukautta Ryttylässä Kansanlähetysopistolla ja nautin tuona aikana PALJON kahvia ihan vaan seuran ja hengaamisen vuoksi. Kahvin maku oli... sanoin kuvaamaton. Aivan hirveää kuraa, todennäköisesti aamulla keitettyä ja koko päivän termoksessa säilöttyä.

2. Matalan kahvi. Veitin suuren osan teinivuosistani Kouvolan seurakunnan nuorten yökahvilassa Matalassa Kynnyksessä ja ryystin sinä aikana kyseisen paikan kahvia varmaan kymmeniä, ellen jopa satoja litroja. Mietin aina miksi kahvi on niin ällöä, kunnes kerran keittiön puolella törmäsin AUKINAISEEN kahvipakettiin. Nam, kahvi oli ihanasti mehustunut ilman kanssa. DO NOT TRY THIS AT HOME!

1. Kämppäkahvi. Kaameimmat kahvit top 3 ehdoton voittaja. En usko että maailmassa on hirveämpää kahvia kuin lukioaikaisella bändikämpällä juotu kura. Kahviporoja säilöttiin muoviastiassa joka ei ollut ilmatiivis, keitinvesi oli niin rautaista että jos sillä olis pessyt blondatut hiukset olisi hiuksiin epäilemättä saanut kivan vihreän hohteen, eikä maitoa ollut saatavilla koska kämpässä ei ollut paikkaa missä sitä säilyttää. Tähän maito-ongelmaan oli tosin ratkaisu: pieni tujaus Baileysia. Yäk! Tätä kuraa tosin juotiin kerta jos toinenkin. 

Nykyään kyseenalaisimmat kahvikokemukseni koostuvat  lähinnä yhtälöstä kaksi pientä tyttöä ja liian vähän aikaa a) keittää kahvi tai b) juoda kahvi lämpimänä. Ongelmaan a löytyy ratkaisu pikakahvista, joka useimmiten on niin pahaa että lentää lavuaariin ensimmäisen hörppäyksen jälkeen. Ongelmaan b taas on olemassa "jokaisen kotiäidin let's go-ratkaisu" (ja nyt alkaa hävettää): mikrossa lämmitetty kahvi. Siis kahvi, jota ei lämpimänä ehdi juoda, ja joka käy mikrossa x-kertaa ennen kuin tulee jouduksi. 

 
 
Ensimmäisiä raskausoireita molempien tyttöjen kohdalla on ollut kahvin ällöttävyys. Jo pelkkä kahvin läsnäolo huoneessa tai ajatus kahvista on ajanut minut halailemaan pönttöä. Tosin, jos kahvin on yrittänyt jättää kokonaan pois on palkintona ollut maailman järkyttävin päänsärky.

Nykyään juon kaksi kuppia kahvia päivässä. Ensimmäinen kuppi aamulla, jotta päivä lähtee käyntiin ja poinen puoliltapäivin, palkinnoksi hyvin sujuneesta aamupäivästä ja  merkiksi parin tunnin omasta rauhasta kun lapset on vihdoin saatu päikkäreille. Ehkä kahvi on minulle nykyään, enemmän kuin mitään muuta, synonyymi kiireettömyydelle. Jos on aikaa juoda kahvia, ei ole kiire mihinkään.

3 kommenttia:

  1. Toi viimeinen lause kiteyttää kyllä kaiken. Aamen sille. ;)

    VastaaPoista
  2. Mikrokahvi<3 tuttu ja hyväksi todettu täälläkin :)

    VastaaPoista
  3. Äitien kahvihetket on kai yleisesti sellaista elämän luksusta, johon lapseton ihminen ei koskaan törmää :D

    VastaaPoista