Mä tykkään leipoa. Yleensä leivon muutaman kerran viikossa, vaikka pakkasesta löytyy aina pullaa ja piirakkaa yllätysvieraitten varalta. Tänään on rahkapullien vuoro. Rahkapullat on yksi miehen lemppareista, ja siksipä niitä nyt leivonkin. Kutsutaan tätä hetkä "rahkapulla-vaiheeksi".
Alkuraskaus on mulla perinteisesti ollut oksennuksen täyteinen, ja olen jokaisessa raskaudessa voinut vähintään ensimmäiset kaksi kuukautta niin huonosti, että nomaalista elämästä ei ole tullut mitään. Ja nyt ei sitten taas puhuta siitä "vähän ällöttää"-pahoinvoinnista, vaan sellaisesta "vesikään ei pysy sisällä"-24/7-yrjöilystä. Sanomattakin on selvää, että meidän perheen kodihuolto ja tyttöjen hoito ei ole ollut alkuvuodesta mun heiniä! Päävastuussa edellisistä on siis ollut mies, jolla kaiken edellämainitun lisäksi on myös kasista neljään työ.
Rahkapulla-vaihe iskee aina siinä vaiheessa raskautta, kun elämä alkaa olla kunnolla voiton puolella ja haluaa jollain tavalla kiittää miestä kaikesta siitä rankkuudesta, mitä alkuraskaudessa elettiin. Nyt on se hetki. (Loppuraskaus on sitten taas oma lukunsa, mutta itketään sitä sitten myöhemmin..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti