Ruisleipä

Nyt aion paljastaa salaisuuden. Ruisleipää on helppoa leipoa itse, omassa kodissa, ilman leivinuunia ja ihan tavallisesta keittiöstä löytyvillä, ihan tavallisilla välineillä. Noniin, siinä se tuli.

En tiedä kuka alunperin on keksinyt levittää myyttiä, jonka mukaan ruisleipä olisi vaikea leivottava, mutta kovin sitkeään se tuntuu asettuneen ihmisten mieleen. Itsekin elin samassa harhassa vielä vuosi sitten, kunnes pitkän, monia vuosia kestäneen harkinnan jälkeen päätin kokeilla ("eihän se voi ihan mahdotonta olla, jos kerran Kotiruokaa-kirjassakin on ohje!") Nyt jälkeenpäin olen harmitellut, miksen kokeillut aiemmin ("nokun ei mulla oo sitä hapatinta..")

Tässä ruisleivänleipomisprosessi vaihe vaiheelta kuvien kera:

Torstai-iltana alkoi tehdä mieli ruisleipää. Ei Ruispaloja, vaan ihan oikeaa ruisleipää. Kaivoin kaapista ruisjauhot, otin hanasta vettä ja pengoin pakastimen perältä edelliseltä leipomiskerralta jemmaan nostetun taikinanpalan. 

1 litra vettä

1 litra ruisjauhoja

Hapatin (eli taikinan palanen)

Jos hapatinta ei ole, voi kaupasta ostetusta ruislimpusta murentaa pari (kuoretonta) viipaletta veteen. Seuraavalla leipomiskerralla sinulla on jo hapatin!

Vesi, jauhot ja hapatin sekoitetaan keskenään. 

Jotkut käyttävät puuhaarukkaa, itse tykkään enemmän kierrevatkaimesta.

Taikina jätetään seisomaan liinalla peitettynä...

..kunnes se näyttää tältä! (Alempi kuva)

Näiden kahden kuvan välillä on noin vuorokausi.

Kauemminkin taikina saa käydä. Riippuu ihan leipojan omista mieltymyksistä.

Itse en enää uskaltanut antaa taikinan elää omaa elämäänsä, koska oli perjantai-ilta ja olin melko varma, että lauantai aamuun mennessä taikina on kiivennyt astiasta ulos!

Tässä vaiheessa lisäsin kuplivaan taikinaan kaksi desiä ruisjauhoja ja laitoin taikinan vielä pariksi tunniksi liinan alle odottelemaan jatkotoimenpiteitä.

(Kotiruokaa -kirja käytti tästä nimitystä "taikinan elvytys".)

Suunnilleen kahden tunnin päästä, kun tytöt oli saatu sänkyihinsä, alkoi taikinan työstäminen. 

 Alunperin käyttämäni ohjeen mukaan ruisjauhoja kuluu taikinaan, sen ensimmäisen työvaiheen litran lisäksi, 1,5 litraa. Eiliseen taikinaan kului 1,3 litraa. 

Sämpylä- ja pullataikinaa tehdessä käsituntuma kertoo milloin taikina on valmista, mutta ruisleipätaikinassa luotan ennemmin korvaan. Kun taikina nitisee, on aika lopettaa vaivaaminen.

Tässä välissä taikina saa kohota 1,5 kertaiseksi.

Sitten se kauhotaan neljäksi yhtä suureksi keoksi uunipellille.

Keot jauhotetaan pienellä määrällä ruisjauhoa (niin ettei käsi tartu kiinni) ja muotoillaan sopiviksi pyöreiksi lituskoiksi. Sitten ne peitellään liinalla ja annetaan kohota.

Nämä ruisleivät olisivat saaneet kohota vielä tovin, mutta uni alkoi jo painaa, enkä malttanut tuntia kauempaa odotella. Tein leipien keskelle reiät pyöreällä objektilla (jos välttämättä halusit tietää, niin kyseessä oli Aventin rintapumpun ja tuttipullon välinen osa, uskoisin myös, että sopivan kokoinen lasi tai muki ajaa saman asian). 

Reikäleipiä taikinasta  tuli neljä kappaletta, ja yhden keskustan nappasin minigrip-pussiin hapatteeksi, seuraavaa ruisleivän leipomista varten.

Koska olin hätähousu ja halusin jo päästä nukkumaan, päätin paistaa kaikki neljä leipää (eli kaksi pellillistä) samalla kertaa. Tässä tuli oivaan käyttöön meidän uunin kiertoilma -ominaisuus. Myös ihan tavallisella uunilla saa yhtä hyvät (ellei jopa paremmat?) leivät aikaiseksi!

Uunin paistolämpötila oli n. 200-225 astetta ja leivät saivat olla uunissa 35 minuuttia.

Suunnilleen paistoajan puolessa välissä käänsin pellit ympäri ja vaihdoin niiden paikkoja päittäin.

Ennen nukkumaan menoa oli pakko napata vielä vastapaistetusta reikäleivän keskustasta maistiainen. Asiaan kuuluvasti, runsaalla oivariinikerroksella. Nam! 

Ps. Jos jollain ystävällä ruisleivän leipominen on siitä hapattimesta kiinni, niin vinkaa toki minulle. Eiköhän seuraavalla leipomiskerralla sinullekin saada oma hapatin!